Mitä High-Resolution Audio (HRA) tarkoittaa?

Useimmat digitaaliset äänijärjestelmät muuntavat analogisen signaalin – äänen, jonka kuulemme – digitaaliseen muotoon tallennettavaksi ja lähetettäväksi käyttäen pulssikoodimodulaatioksi kutsuttua menetelmää. Digitaalisen äänitteen laatuun vaikuttaa kaksi tekijää: bittisyvyys ja näytteenottotaajuus. Bittisyvyys määrittää, kuinka "moniportaisesti" ääntä kuvataan. Mitä useampia bittejä käytetään, sitä laajempi dynaaminen alue – kovimman ja hiljaisimman äänen välinen ero – voidaan tallentaa.

Näytteenottotaajuus – kuinka monta kertaa sekunnissa äänestä otetaan "tilannekuva" – puolestaan määrittää sen, kuinka tarkasti musiikkia voidaan analysoida ja muuntaa digitaaliseksi dataksi. Näytteenottotaajuus vaikuttaa siihen, kuinka laaja taajuusalue – matalimman ja korkeimman äänen ero – voidaan tallentaa.

Mitä suurempi bittisyvyys ja näytteenottotaajuus, sen enemmän tietoja voidaan tallentaa.

CD-tallennuksessa käytetään 16-bittistä 44,1 kHz:n koodausta, mikä oli paras mahdollinen käytettävissä oleva tekniikka CD-aikakaudella 1980-luvun alussa. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt, ja nykyään voimme tallentaa musiikkia käyttämällä paljon parempia bittisyvyyksiä ja näytteenottotaajuuksia. Näitä tallennusmuotoja on käytetty studioissa ja master-äänitteissä jo vuosien ajan, ja nyt ne on tuotu kotikäyttöön kaikkien ulottuville.

High-Resolution Audio (HRA) -nimitystä käytetään kaikista tallennusmuodoista, jotka ovat tarkempia kuin CD-standardin 16 bittiä / 44,1 kHz. HRA-tallenteissa käytetään tavallisesti 24-bittistä koodausta, joka mahdollistaa paljon laajemman dynamiikka-alueen kuin CD, ja jopa 192 kHz:n näytteenottotaajuuksia, mikä on tällä hetkellä suurin kaupallisissa HRA-tallenteissa käytettävä taajuus. Tämä kaikki tuo studion äänenlaadun lähemmäs sinua.

HRA-tallennusmuodot

HRA-tallennusmuotoja on monia, joten on tärkeää, että HRA-laitteet tukevat niistä mahdollisimman montaa. Technicsin tuotteet ovat yhteensopivia kaikkien yleisimpien HRA-tallennusmuotojen – ja muutaman toistaiseksi hieman tuntemattomammankin – kanssa, mikä takaa huolettoman ja helpon HRA-toiston vielä pitkälle tulevaisuuteen.

CD-laatuista musiikkia on myös saatavissa monissa eri muodoissa – seuraavassa esitellään muutamia tavallisimpia sekä CD-laatuisia että MORA-laatuisia musiikin tallennusmuotoja.

FLAC: Studio Master -äänenlaatu (24-bittinen) ja CD-laatu (16-bittinen)

Useimmat verkossa jaettavat musiikkitiedostot (sekä HRA- että CD-laatuiset) ovat FLAC-muodossa – Free Lossless Audio Codec ("free" ei siis tarkoita ilmaista musiikkia, vaan tallennuskoodekki on ilmainen).
24-bittisistä FLAC-tiedostoista on tavallisesti saatavissa 96 kHz:n ja 192 kHz:n versiot, mutta joidenkin albumien laatu on 24 bittiä / 44,1 kHz tai 24 bittiä / 48 kHz. 24 bittiä / 192 kHz -versiot ovat laadultaan parhaita yleisesti saatavilla olevia tiedostoja, ja ne ovat identtisiä studioiden master-äänitteiden kanssa. Toisin kuin MP3, joka hävittää osan sisällöstä tiedostokoon pienentämiseksi, FLAC on häviötön. Tämä pakkaus toimii kuten tietokoneen zip-tiedosto. Pakkaus puretaan musiikin toiston aikana, ja purettu tiedosto sisältää täsmälleen samat tiedot, jotka tiedostossa oli ennen pakkaamista.
Applella on oma häviötön formaattinsa, Apple Lossless (ALAC). Se toimii kuten FLAC, mutta on iTunes-yhteensopiva. Jotkin Studio Master -tasoisia ladattavia äänitteitä tarjoavat yritykset tarjoavat niitä sekä FLAC- että ALAC-muotoisina.
FLAC- ja ALAC-tiedostoissa on se lisäetu, että ne säilyttävät musiikkia koskevat metatiedot, esimerkiksi esittäjän, albumin nimen, musiikin tyylilajin, säveltäjän ja levykoodin. Nämä tiedot koodataan kaikkiin verkosta ostettaviin Studio Master- tai muihin HRA-tiedostoihin. Voit myös lisätä ne kopioimiisi CD-levyihin. Kopiointiohjelma käyttää Internet-tietokantahakua tallennettavan levyn tunnistamiseen ja lisää löytämänsä tiedot. Voit myös muokata näitä tietoja tai kirjoittaa ne manuaalisesti.

WAV/AIFF: pakkaamaton tallennusmuoto

Voit kopioida CD-levyjä myös täysin pakkaamattomiksi tiedostoiksi – tehdä siis täydellisen kopion levyn sisältämistä tiedoista. Windows-tietokoneet tallentavat nämä tiedot WAV-tiedostoiksi (Waveform Audio File Format) ja Mac-tietokoneet AIFF-tiedostoiksi (Audio Interchange File Format), mutta nämä kaksi tallennusmuotoa ovat keskenään yhteensopivia. Technics-järjestelmät toistavat luonnollisesti kumpaakin.
WAV-tiedostojen tallentamisen huono puoli on, että ne eivät oletusarvoisesti säilytä raitojen metatietoja. Se on yksi syy, joka tekee FLAC-tiedostosta niitä kätevämpiä käytössä. Toinen syy on se, että FLAC-tiedostot ovat kooltaan paljon pienempiä kuin WAV-tiedostot.
Jotkin Studio Master -merkit eivät tarjoa musiikkia WAV- tai FLAC-formaatissa.

DSD

Super Audio CD -tallennusmuodon perustana käytettävä Direct Stream Digital (DSD) käyttää erilaista koodausmenetelmää kuin muut. Bittisyvyyden suurentamisen sijaan tallennukseen käytetään vain yhtä bittiä, mutta näytteenottotaajuus on paljon suurempi. Näin voidaan äänittää, tallentaa ja toistaa erittäin hyvälaatuista ääntä.
Alkuperäisessä muodossaan tässä tallennusmuodossa käytettiin 2,822 MHz:n näytteenottotaajuutta. Tämä muoto tunnetaan nimellä DSD64 (64 kertaa CD:n näytteenottotaajuus). Viime aikoina on kehitetty yhä suurempia näytteenottotaajuuksia, kuten DSD128 ja DSD265. Nykyään joillakin äänitysstudioilla on käytössä jopa DSD512-tallennusmuoto.
Technics-laitteet toistavat sekä DSD64- että DSD128-tallennusmuotoa, jotka ovat alkaneet yleistyä musiikin kaupallisessa verkkolevityksessä. DSD64- ja DSD128- tiedostoja voi toistaa äänentoistojärjestelmään asynkronisella johdolla kytketystä tietokoneesta, tietokoneen mediasoitinohjelmalla tai DLNA:n kautta.